  Viralliselta nimilitannialtaan Philip Logan Turner, etunimen tullen kreikkalaisesta Philippos nimestä, joka tarkoittaa "hevosrakastajaa" ja "henkilöä, joka pitää hevosista" | Minkä idea juontaa juurensa äidin omistamasta hevostilasta ja rakkaudesta kyseisiin nelijalkaisiin, joita tämä onkin kasvattanut isovanhempien opastuksella lapsesta asti | Kutsutaan yleisimmin nimillä Phil ja Philip, toisinaan myös Pip ja Philly eksyvät tutumpien henkilöiden huulille Syntynyt 12. helmikuuta vuonna 1987 Yorkissa, North Yorksiren kreivikunnassa, Englannissa | 37 talvinen | Mies, naisiin päin oleva hetero, eronnut | Briteissä asuvan perheen kattaa päätoimittajan työstään eläköitynyt isä Earl Turner, hevosia aina kuolinpetiinsä asti kasvattava äiti Jane Turner (os. Clarke) ja iltatähdeksi syntynyt, 15 vuotta nuorempi yliopisto-opintoja suorittava pikkusisko Olivia Turner - sekä kotimaahan jäänyt, 14 -vuotiaana saatu cleveland bay-rotuinen hevonen, Lucky Työskentelee maineikkaassa hotellissa vastaanottopäällikkönä (front desk manager) | Muuttanut nelisen vuotta sitten Houstoniin, jota ennen asunut hyvän aikaa New Yorkissa | Asuu kaikessa jylhässä yksinäisyydessään Northsiden naapurustossa sijaitsevassa, tilavassa kerrostalokaksiossa MAINE Tavallisena tallaajana ei Phil omista muista poikkeavaa, saati mediaa kiinnostavaa mainetta. Työssään mies tunnetaan yhtenä esimiehistä, jonka bravuurina on huolehtia hotellin vastaanottotiskin toiminnasta, sekä sen työntekijöiden työhön vaaditusta pätevyydestä, että hankalien asiakastilanteiden ratkaisemisesta. Toisin sanoen esimiestehtävien lisäksi tehtävänä onkin kouluttaa uutta, että nykyistä henkilöstöä uuden informaation voimin. Esimiehenä Phil on rento, vastaanottavainen, ja ymmärtäväinen tyyppi, joka kuitenkin omaa vankan otteen siihen, että työt tulee hoidettua niin omalta kuin henkilöstön osalta. Tietynlainen etäisyys on siltikin aina olemassa, kiitos työtittelien, minkä vuoksi tätä ei voida kutsua kenenkään tietyn henkilön ystäväksi, sillä pyrkii kohtelemaan kaikkia respassa työskenteleviä saman arvoisina ja näin ollen suosimista tai mitään muutakaan siihen liittyvää ei ole havaittavissa. MENNEISYYS Noin nelisenkymmentä vuotta sitten muuan toimittajalupaus, Earl Turner, joutui ottamaan vastaan bravuuristaan poikkeavan työtarjouksen, josta kieltäytyminen ei ollut mahdollista hyvän kollegan sairastuessa äkisti ja näin ollen olevan kykenemätön suorittamaan jo aikaa sitten sovittua haastattelua. Toisin sanoen jo ystäväksi luettua, itseä parisen vuotta nuorempaa naishenkilöä ei tohdittu jättää tyhjän päälle, vaan suostuttiin avittamaan tätä kyseisen työtehtävän hoitamisessa lähtemällä ajamaan eräänä perjantaiaamuna Yorkin sivumaille. Normaalisti poliisin kanssa tiivistä yhteistyötä tekevä, rikostapauksiin erikoistunut toimittaja ei kuitenkaan ollut osannut aavistaakaan, kuinka kyseinen työkeikka tulisi painumaan muistoihin yhtenä elämän kohokohdista. Nimittäin haastateltavaksi suostunut, äitinsä hevosfarmin ylläpitämisen ja cleveland bay-hevosten kasvattamisen elämäntehtäväkseen ottanut Jane Clarke onnistui nopeilla hoksottimillaan, sekä kärkkäillä sanoillaan hurmaamaan Earlin aivan mennen tullen jo ensimmäisten minuuttien aikana. Tunne ei siitä huolimatta ollut molemminpuolinen ja ottikin lukuisia yrityksiä, ennen kuin toimittaja sai vietyä hevosmaailmaan päänsä haudanneen ensitreffeille. Ja se oli menoa; vain puolen vuoden mittaisen seurustelun päätteeksi toimittaja kosi hevoshullua sydänkäpystään, jonka myöntävän vastauksen seurauksena pari päätyi kuukausia myöhemmin tanssahtelemaan häämusiikin tahtiin sukulaistensa ympäröimänä. Yhtä nopeaan odotettuja vauvauutisia ei näiden suunnalta monien odotusten vastaisesti kuitenkaan herunut, molempien todetessa haluavansa antaa aikaa asettumiseen, että tottumiseen uuteen elämäänsä. Turhan kauaa paljasjalkaiseksi kaupunkilaiseksi itsensä luokittelema Earl ei kuitenkaan ehtinyt maalaiselämään ja pidempään työmatkaan tottua, kun jo vuodenpäivien jälkeen häistä Jane toi lääkärikäyntinsä päätteeksi vahvistuksen siitä, että söisi seuraavat yhdeksän kuukautta yhden sijaan kahden henkilön edestä. Valmistelut perheenlisäykseen alkoivatkin saman tien tilalle palkattavien apukäsien muodossa ja sekalaista tavaristoa sisältävän huoneen muuttuessa lapselle sopivaksi, väriteeman vaihdellen tiuhaan tahtiin tulokkaan sukupuolta arvailtaessa. Kunnes kylmänä, helmikuisena aamupäivänä maailmaan saapui pieni poikavauva, joka ristittiin nimellä Philip Logan Turner. Jo varhain etunimeksi annettu Philip, mikä kantoi tärkeää merkitystä ainakin äidin näkökulmasta katsottuna, korvautui kuitenkin lempinimellä, Phil, ja niinkin vahvasti, että sitä käytetään ensisijaisesti perheen esikoisesta puhuttaessa – onhan se huomattavasti suuhun istuvampi nimi karjaista pitkin metsiä ja niittyjä kirmaavalle pojannulikalle. Philin lapsuusvuodet olivatkin hyvin turvatut ja tasapainoiset, eikä englantilaista alkuperää olevien, pienikantaisten hevosten kasvattajana toimivan äidin, sekä myöhemmin lehden päätoimittajaksi päässeen isän tuoma hyvävaraisuus päässyt koskaan paistamaan perheen arjessa muuta kuin niin, ettei rahan suhteen tarvinnut raapia päätään. Vanhempien tehtävänä kun oli kasvattaa pojastaan kunnollinen, vaatimaton ja ahkera kansalainen, joka jo pienestä pitäen osallistui tilan töihin, tehden niitä myös koulun ohella. Rakkaus hevosiin ja erityisesti cleveland bay-rotuun syttyi väkisinkin ympäristön vaikutuksesta ja kiinnostus hevosurheilua kohtaan siinä samalla. Perinteinen kouluratsastus, sekä myöhemmin esteratsastus veivät suurimman osan kiinnostuksesta, joista ensimmäisen harrastamisen Phil aloittikin jo varhain – poika istutettiin ensikerran hevosen selkään ennen kuin oli oppinut edes kunnolla kävelemään. Panostus opiskeluun oli kuitenkin etusijalla vanhempien vaatimuksesta, mikä välillä saikin pojankoltiaisen kapinoimaan näitä kohtaan lähtien yhteenottojen päätteeksi lampsimaan useiksi tunneiksi milloin minnekin ja säässä kuin säässä. Lisäksi koulunkäynti ei varsinkaan alakoulussa ollut kovinkaan herkullista pyöreämmän figuurin takia, mikä antoi oivan syyn tietyille luokkakavereille keksiä mitä luovimpia nimityksiä itseään muutenkin lyhyemmälle Philille. Vanhempien korviin asia ei siltikään koskaan päätynyt, sillä kiusaaminen jäi vain nimittelyyn, sekä introvertin piirteitä omaava poika oli onnistunut keräämään ympärilleen luottokavereita, joiden kanssa vietti aikaansa, joten mitään traumoja ei suutaan soittavista luokkalaisista saatu. Murrosiän osuessa kohdalle karsiutui nimittelijöiltä ne viimeisetkin mahdollisuudet härkkiä teiniä, jonka ylimääräinen paino lähti karisemaan kasvupyrähdyksen yhteydessä. Eivätkä hyvät uutiset loppuneet siihen; 14-vuotislahjaksi saatiin ikioma hevonen, josta ei oltu osattu edes haaveilla, sillä kaikkia tilan hevosia pidettiin enemmän ja vähemmän omina aina siihen asti, kunnes niille löytyi uudet kodit. Joten yllätys oli melkoinen ja samalla opetti vastuunkantoa, koska Yhdysvalloista asti kuljetettu Dallas Blue -niminen hevonen – myöhemmin Philin toimesta nimetty Luckyksi – tuli olemaan vain ja ainoastaan teinin vastuulla vanhempien sanoja lainaten. Toki apuja hoitamiseen saatiin aina, kun sitä tarvittiin, esimerkiksi oppivelvollisuuden painaessa päälle, mutta noin muuten Luckyn pääsääntöinen hoitaja oli Phil itse. Seitsemäntoista talvisena vanhemmat rahoittivat ajokortin, sekä ensimmäisen auton, mikä näiden sanojen mukaan oli maksu kesätöistä, joita ainokainen oli joka vuosi kesälomillaan tehnyt tilalla äitiään ja tämän työntekijöitä auttaen. Mikään tuliterä Ferrari ei todellakaan ollut kyseessä, vaan jo elämää nähnyt ja kokenut, mutta sopivaksi ensiautoksi koettu BMW. Niihin samoihin aikoihin alkoivat myös tavoitteet uralle ja elämälle muotoutua, eikä niihin kuulunut jatkaa hamassa tulevaisuudessa äidin jalanjäljissä hevostilan omistajana, vaan aivan toisenlaiset kommellukset hotellityön parissa. Oikeastaan vielä tänäkään päivänä Phil ei osaa sanoa, miksi päätyi introvertin persoonastaan huolimatta nimenomaan asiakaspalvelualalle ja vieläpä hotellin respaan. Kai sitä jonkinlaiseksi kutsumukseksi voisi sanoa, koska ajatus hotellissa työskentelystä vaikutti kiinnostavalta jo pelkkänä ajatuksena. Niinpä lopulta hakeuduttiin toiseen yliopistoon Lontooseen, mikä tarjosi matkailualan opinnot pääaineeseen. 22 -vuotiaana perheeseen syntyi odottamattomaksi iltatähdeksi pikkusisko, Olivia Turner, joka ikäerosta huolimatta muotoutui läheiseksi asiaksi elämässä, jota tuli nähtyä aina lomilla vanhempien luona vierailtaessa. Valmistuttuaan yliopistosta Phil ei kuitenkaan halunnut koulutuksen tarjoamiin tehtäviin työllistyä, vaan suunta lähti aivan toisaalle, nimittäin vastaanottovirkailijan opintoihin. Ja perusteena valinnalle oli se, että haluttiin ihmisläheiseen työhön. Vastaanottovirkailijan opinnot suoritettuaan mies työllistyikin aivan heittämällä yhteen Lontoon arvostetuimmista hotelleista, missä nopeasti osoitti taitonsa ja kiinnostuksensa toimenkuvaansa kohtaan. Eikä vierastellut ilmaista mielenkiintoaan esimiestehtäviä kohtaan, joihin pääsi kouluttautumaan jo parin vuoden työskentelyn jälkeen saaden ensimmäisen esimiesaseman (front desk supervisor) itselleen. Kouluttauduttaessa esimiestehtäviin elämään marssi myös Sophia Tayloriksi esittäytynyt nainen eräiden tuttujen järjestämien sokkotreffien päätteeksi, jota parin vuoden seurustelun jälkeen kosittiin Pariisissa vuosipäivän kunniaksi. Ensirakkaudeksi nimetty Sophia vastasi aikailematta kyllä ja uutiset tulevista häistä jaettiin perheiden kesken heti viikon loman päätteeksi. Ja vuoden päästä kosinnasta pariskunta asteli alttarille vannomaan ikuista rakkauttaan toisiaan kohtaan. Autuutta avioliitto-onnea Lontoon sydämessä viettäville ponnahti kuitenkin nopeasti, vain puolisen vuoden jälkeen, ensimmäinen haaste eteen; lentoemäntänä työskentelevän Sophian saaden työtarjouksen yhdysvaltalaiselta lentoyhtiöltä. Ajatus Briteistä pois muuttamisesta ei sytyttänyt Philiä, mutta samaan aikaan ei myöskään haluttu olla esteenä vaimon uratavoitteille, joten pitkällisen harkinnan päätteeksi mies päättikin laajentaa verkkojaan USA:n puolelle. Ja kuinka ollakaan, eräs newyorkilainen hotelli kiinnostui useiden haastatteluiden päätteeksi niinkin paljon hakijastaan, että päätti tarvitsevansa tämän työntekijäkokoonpanoonsa. Jonkin aikaa pariskunta viettikin toisistaan erossa, Sophian lähdettyä ensin töiden perässä Yhdysvaltoihin ja petaamaan uuden asunnon, sekä samalla elämän näille valmiiksi, kun taas Phil valmisteli lähtöään rakkaasta kotimaastaan ja saatuaan vihreää valoa maahanmuuttovirastolta työviisuminsa puitteissa, ei aikailtu napata täyteen pakattuja matkalaukkuja kainaloon ja suunnata uuteen maahan uusine haasteineen. Elämä New Yorkissa oli oikeastaan hyvinkin mukavaa ja erilaista Lontooseen nähden, mitä mies ei kokenut huonona, pikemminkin täysin päinvastaisena. Uuden työpaikan normien ja tapojen opettelu ei ollut ongelma eikä mikään, sekä erilaisten kielellisten ilmausten, joita ei jo lähtökohtaisesti tiedetty, omaksuminen oli mielenkiintoista. Kolmekymmentä ehtikin kilahtaa mittariin tuosta noin vain, mutta sen myötä myös aika tuntui hidastuneen; ikuista rakkautta ja kumppanuutta vannotut valat alkoivat rakoilla erilaisten elämäntavoitteiden vuoksi. Sophian biologisen kellon tikittäessä tämä halusikin aloittaa perheen perustamisen ja toivoi vähintäänkin kahta lasta, kun taas Phil vastaanottopäälliköksi ylennyttyään tähtäsi aivan toisaalle, eikä suunnitelmiin kuulunut ainakaan lähivuosina perhesirkuksen pyörittämistä. Eriävien toiveiden, että monien muiden erimielisyyksien yhteissummana vuotta myöhemmin allekirjoitettiin avioeropaperit ja taloudet, sekä elämät erotettiin toisistaan molempien lähtien kaikesta huolimatta sulassa sovussa omille teilleen. Muutokset eivät kuitenkaan jääneet siihen, vaan nelisen vuotta sitten Phil vastaanotti työtarjouksen houstonilaisesta hotellista, jonka palkkaus, sekä kokonaiskuva oli omaan silmään sen verran parempi nykyiseen nähden, ettei normaalisti paikoilleen kovasti juurtuva voinut tehdä muuta kuin ottaa sen vastaan – tilaisuuden ollen aivan liian hyvä haaskattavaksi, eikä maisemanvaihdos ollut pahasta. Niinpä omaisuus siirtyi neljä vuodenaikaa omaavasta New Yorkista Teksasin lämpöön, missä mies majailee yhä tänäkin päivänä. LUONNE Ensivaikutelmaltaan Phil edustaa hyvinkin vahvasti perinteistä, stereotyyppistä brittiä; kohtelias ulosanti kera miellyttävän rauhallisen olemuksen, missä ei ole tippaakaan pahantahtoisuutta tai asennetta, ja jonka kanssa tulee vaihdettua vaivattomasti sananen jos toinenkin. Sosiaalisesti lahjakas mies osaakin taidokkaasti lukea tilanteita, että käynnissä olevia keskusteluita, joihin pystyy vaivattomasti lähtemään mukaan tai vastaavasti ohjaamaan ne aivan toisaalle vastapuolten sanoista vaistottujen, niissä kytevien, kärkkäiden viittauksien loppuessa siinä samalla kuin seinään – konflikteista kun ei missään määrin pidetä ja niitä yritetään ratkoa mahdollisimman tehokkain, mutta samalla hienovaraisin keinoin. Keskustelun ylläpitäminen tai uuden aloittaminen ei ole britille ongelma, mistä saattaakin saada erheellisesti paljon avoimemman kuvan, kuin mitä todellisuus onkaan. Phil nimittäin ei hyvistä puheenlahjoistaan huolimatta ole se kaikista helposti lähelleen päästävin henkilö ja näin ollen hitaahkosti lämpenevänä tyyppinä aivan kaikkea ei itsestä lähdetä paljastamaan. Ylipäätään puheen keskipisteenä oleminen tuntuu jopa joissain tilanteissa vähän pakotetulta, minkä vuoksi turhaa huomiota ei itseen pyritä vetämään – keskustelua sivusta seuraten ja siihen osallistuen kun jotain sanottavaa päähän juolahtaa tai mielipidettä kysytään ovat ne seikat, joita harrastetaan aktiivisesti. Rauhaisan olemuksen lisäksi on myös tullut roimat ripaukset pitkähermoisuutta, mitä voisi verrata jo muuliin niiden rakoilemattomuuden vuoksi. Onkin ennenkuulumatonta nähdä asioiden kumahtavan Philin hermoihin, ainakin päälle päin. Kyllähän kenellä tahansa normaalilla ihmisellä on seikat, jotka uppoavat ihoon kovemmin kuin toisilla, mutta toistaiseksi sellaisia ei ole miehelle vielä löytynyt. Sen kytien suurella todennäköisyydellä siitä, ettei muiden sanomisia, varsinkaan asiakaspalvelutilanteissa, osata ottaa turhan vakavasti ja suoraan sydämeen, vaan niihin suhtaudutaan yllättävänkin myötämielisesti ja ymmärtäväisesti. Mikään pyhimys Phil ei tietenkään ole, mutta sanataistoon lähtemistä ei koeta kannattavaksi kummallekaan osapuolelle, joten on vain helpompi ottaa loka niskaan, mikä menee hyvin paljolti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja sen jälkeen jatkaa tavalliseen tapaan elämäänsä. Kaunan kanto tai asioiden patoaminen eivät siis kuulu persoonaan, sillä asioista pystytään päästämään välillä naurettavankin helposti irti hyvän olon nimissä. Kyseisestä piirteestä huolimatta mies ei kuitenkaan ole kynnysmatto tai kykenemätön puolustamaan itseään, vaikka useimmiten tuntojaan purkavalle jätetään laukaisematta takaisin – Philin kanssa on vaikea lähteä tappelemaan. Omien tunteiden kertominen ja ilmaisu eivät ole vaikeita, mutta negatiiviset asiat jäävät usein ilmaisematta sellaisenaan, sillä niiden ympärille loihditaan hopeinen reunus kera pehmeiden kehysten, joten niitä harvemmin koetaan vastapuolen toimesta mitenkään hyökkäävinä tai ärsyttävinä. Positiiviset tunnot puolestaan ilmaistaan sellaisenaan. Vaatimaton, välittävä ja huomioonottava. Kasvatuksensa mukaisesti miehellä ei ole koskaan päässyt nousemaan hattuun se fakta, että perheellä on rahaa – saati sitten se, että muut olisivat siitä syystä vähemmän arvokkaita kuin itse. Kaikki ovat saman arvoisia, taustoistaan, ulkoisista että luonteellisista seikoista viis. Ja vähään tyytyvänä kanssaihmisille ei aseteta epärealistisia vaatimuksia, eikä sen suuremmin myöskään pelätä nauttia elämän pienistäkin iloista; siitä, kuinka kassajono eteni sutjakkaasti ja kassaneiti tervehti pirteästi, tai siitä, että lukuisia päiviä koottu palapeli saatiin viimein valmiiksi. Välittävyys puolestaan käy näkyvimmin ilmi työympäristössä, jossa pidetään huoli siitä, ettei esimerkiksi sairaana töihin tulevalla ole mitään asiaa siellä olla – tämä ollaan hyvin nopeasti passittamassa takaisin kotiin lepäämään. Myös huomioonottavuudesta parhain esimerkki lienee juurikin töitä tehdessä eritysesti sillä, että useimmiten huomataan jonkun vaihtaneen hiusten väriä tai leikanneen kutrejaan lyhyemmäksi, mitä ei pelätä tuoda ilmi lyhyen ääneen sanotun kehaisun avuin. Mikä toimii aivan päinvastoin suhderintamalla; laput silmillä kulkeva harvoin laittaa merkille, jos saa katseita tai flirttailua osakseen. Jos kuitenkin vastapäätä istuva henkilö, jota ei siinä hetkessä voida jättää huomiotta, iskee silmää ja se tulee huomatuksi, ei Phil ole siihen lähtemässä mukaan. Ehei, pikemminkin tyypillisenä vesimiehenä flirttailijaa katsotaan vähän kummissaan, sekä vilkaistaan ympärille, että taakse, koska eihän kyseinen ele nyt vain voinut olla nimenomaan hänelle suunnattu. Mikään flirttailun maailmanmestari mies ei siis todellakaan ole, koska niin kuin todettu, itseä ei pidetä sen erikoisempana kuin viereisen pöydän alkoholisoitunutta pummia. Omanlaisensa hitaus flirtin saralla ei kuitenkaan heijastu muilla osa-alueilla ja hitaasti lämpenevyydestään yli päästessään Philistä kuoriutuukin sinnikäs, mutta hienovarainen jahtaaja, joka kiinnostuessaan ei pelkää osoittaa sitä. Yhden yön huvitukset eivät siis ole kauaskantoisia, joita toki tulee harrastettua silloin tällöin, vaikkakin enemmän kiinnostusta löytyy vakaaseen parisuhteeseen, kuin alituisesti vaihtuviin pedin lämmikkeisiin. Kaikkien positiivisten piirteiden ohella, myös britiltä löytyy niitä huonoksi luokiteltavia sellaisia, joista yleisin lienee taipumus kangistua omiin kaavoihin, mikä tarkoittaa sitä, ettei olla niin helpolla valmiita muuttamaan omaa, hyväksi koettua arkea aivan tuosta noin vain – kyseisen piirteen vahvistuttua, mitä vanhemmaksi ollaan tultu. Mikä puolestaan on heijastunut vahvimmiten parisuhteiden saralla; yhteen muutto ja suhteen vakinaistaminen esittelemällä paremmaksi puolikkaaksi nimetty ystäville ja suvulle, ei tapahdu joidenkin mieleen tarpeeksi nopeasti ja tanssi onkin jäänyt näiden osalta siihen. Täysin ylitsepääsemättömän vaikea asia ei ole, mutta sanotaan näin, ettei Phil ole suunnattu malttamattomille persoonille. Introverttius on myös piirre, mikä saattaa joidenkin silmään vaikuttaa epäsuotuisalta miestä tarkastellessa, sillä juhlimisen ja itsensä pöydän alle juomisen sijaan britti jää mieluummin kotiinsa tekemään jotain rakentavampaa – tai vastaavasti puhtaasti lataamaan akkujaan seuraavan päivän sosiaalisointia varten. Jos siis Philin mielii repiä mukaansa, täytyy olla valmis näkemään sen eteen vaivaa ja olla sen verran vahva persoona, että on kykeneväinen vetämään jonkin aikaa tuulessa liehuvaa rättiä perässään, ennen kuin tämä löytää kateissa olevan innostuksensa. ULKONÄKÖ Raamikas sinisilmä on varmasti yleisin ja ääneen lausutuin toteamus Philiä kuvailtaessa. Siististi pukeutuvana, muttei kuitenkaan sillä huomiota itseensä vetävänä miehessä usein kiinnittää huomiota kasvojen lisäksi ruumiinrakenne, josta ei ole enää tippaakaan havaittavissa lapsuuden pyöreysvaihetta. Omasta hyvinvoinnista ja tavoitteellisesta treenauksesta johtuen vartalo onkin massiivinen nimenomaan lihasmassan takia, ja josta näkee, että sitä huolletaan pitkäjänteisen säännöllisesti – rasvaprosentin huidellessa alle 10%. Ylläpidetyn lihasmassan ohella ei kuitenkaan unohdeta myös sitä kestävyyspuolta, jota ylläpidetään kuntosalilla tehtävien ohjelmien lisäksi lenkein ja sopivan sauman sattuessa jalkapalloa pelaten. Teininä aloitettu jujutsu kulkee myös edelleen harrastettavien liikuntamuotojen remmissä mukana, vaikkakin jo useamman vuoden ajan sitä on tehty lähinnä itsepuolustusmielessä ja juurikin sen verran, että kyseisen lajin tarjoamat opit pysyvät tuoreena mielessä. Pituutta Phililtä löytyy isänsä puoleisten geenien siivittämänä 185 cm verran ja painon huidellen lihaksiston vuoksi pelkkää painoindeksiä tuijottaen ylipainon tietämillä. Äitiinsä vahvasti tulleena omaa vahvan leukalinjan ja huomattavasti enemmän tämän suuntaan kallistuvan kasvojenmuodon, jota voisi luonnehtia neliöön meneväksi – piirteiden ollen miellyttävän symmetriset. Tummat hiukset ja paksut kulmat ovat kuitenkin molempien vanhempien suunnilta, joista jälkimmäiset kehystävät isältä perittyjä, vaalean siniharmaita silmiä. Täysin nekään eivät ole onnistuneet äidin ruskean sävyisiä sielunpeilejä välttämään, sillä oikeanpuoleisesta on huomattavissa heterokromia-termin mukaisesti noin ¼ verran ruskean värin alaa. Vaaleasta värityksestään huolimatta katse ei kuitenkaan ole läpitunkeva, vaan hyvinkin rauhaisa, sekä lempeä, mikä usein pehmentää vakavahkoa perusilmettä, jota mies rikkoo lukemattomia kertoja päivän aikana suupielten ponnahtaessa aivan liian helposti hymyyn ja sen paljastamaan, suoraan hammasrivistöön. Tummanruskean, sivuilta lyhyen ja päälaelta hivenen pidemmän hiuspehkon, joka luontaisesti tuppaa heittäytymään loivaan kiharaan, mukaisesti myös leukaluustoa myötäilevä, oikeastaan parraksi luettava sänki, on väritykseltään tumma, unohtamatta hippasen verran pidempiä viiksiä. Joista pidetään sen verran hyvää huolta, että yleiskuva pysyy siistinä työn luonteen vuoksi. Tatuointeja tai lävistyksiä ei mieheltä löydy. Mitä tulee vaatevalintoihin, ovat ne hyvin yksiselitteiset; asialliseen ja simppeliin taipuvainen Phil viihtyy parhaiten kauluspaidoissa ja asiallisissa sikarihousuissa kotinsa ulkopuolella, kun taas kotona vaatteeksi valikoituu useimmiten t-paidat ja rennommat housut – ei kuitenkaan koskaan vedä ylleen college-malliston tuotteita muuta kuin urheillessaan. Värimaailmaltaan vaatteet ovat usein neutraalit, aina mustasta tummansiniseen, näyttävämpien värien ystäviä kun ei satuta olemaan. Jalkaan puolestaan valikoituvat muiden valintojen tavoin puvunkengät, joissain tapauksissa siistit lenkkarit, vaikkakin siihen päädytään harvoin. Asiallisesta imagosta kun halutaan aina pitää kiinni. MUUTA ▷ Äidinkielenä brittienglanti, hallitsee myös mandariinikiinan, thain, venäjän, espanjan, ranskan ja saksan kielen. Vaikka onkin asunut USA:ssa useita vuosia, ei ole kuitenkaan päässyt irti kotimaansa aksentista, mikä usein tuppaa vahvistumaan lomien yhteydessä lomamatkojen suuntautuen juurikin Britteihin. Käyttää kuitenkin työssään amerikkalaisille tyypillisiä ilmaisuja ja sanoja - mitä nyt tuon tuosta saattaa aina silloin tällöin sekaan hypähtää jotain siihen teemaan kuulumatonta ▷ Iso-Britannian kansalainen, jolla on tällä hetkellä oleskelulupa Yhdysvaltoihin. Ei ainakaan toistaiseksi ole kokenut haluavansa/tarvitsevansa kansalaisuutta työskentelymaahansa, sillä pitää hyvin mahdollisena sitä, että tulee jossain kohdin palaamaan takaisin kotimaahansa ▷ Kokoaa omaksi ilokseen palapelejä ja mitä enemmän paloja, sen innostavampaa. Viime vuosina tähän on ilmestynyt kylkiäiseksi addiktio Lego-rakennelmiin, joista monimutkaisemmat ja aikaa vaativimmat ovat mieleen - erityisesti Harry Potter teemaiset, vaikkei kyseisen leffasarjan faneja ollakaan ▷ Lempivuodenaikana syksy, jolloin erityisesti sateella viettää aikaansa kotonaan omia askareitaan hoitaessaan ja samalla fiilistellen ikkunaa pitkin valuvien vesipisaroiden tuomaa tunnelmaa ▷ Pitää eläimistä, erityisesti koirista, muttei ole sellaista päätynyt vielä hankkimaan, sillä kokee aikansa olevan turhan rajoitettua, eikä näin ollen pysty tarjoamaan karvakaverille sitä parasta, mitä tälle olisi hyvä ja suositeltavaa antaa - siitäkin huolimatta, että valitsee kotona olemisen juhlimisen sijaan ▷ Kaavoihin kangistuneena kuuluu siihen sakkiin ihmisiä, jotka edelleen lukevat sanomalehteä sen fyysisessä, alkuperäisessä olomuodossa kuin tabletin näytöltä, mistä tuskin on hetkeen luopumassa, nauttien aina aamukahvinsa sen sivuja selaten |